Fyysinen kunto

03.12.2020

Fyysiselle kunnolle (physical fitness) on monta eri määritelmää. Yleensä määritelmät vaihtelevat sen mukaan, mikä taho määrityksen antaa ja kenestä puhutaan. Urheilijalle hyvä fyysinen kunto tarkoittaa kilpailun läpivientiä hyvällä menestyksellä. Tavalliselle ihmiselle hyvä fyysinen kunto tarkoittaa kykyä selviytyä normaalista arjesta ja siinä satunnaisesti esiintyvistä kovistakin ponnisteluista. Tässä kirjoituksessa käydään läpi termistöä, kuten se liikuntalääketieteen piirissä on määritelty.

Klassisen määritelmänsä mukaan fyysinen kunto tarkoittaa fyysistä tilaa. Yleensä tälle annetaan jokin lisämääre, kuten "rapakuntoinen" tai "kovakuntoinen". Näillä lisämääreillä kuvataan fyysisen kunnon tilaa sillä hetkellä, tai vaikka ennen kuin henkilö aloitti fyysisen harjoittelun. Liikunnassa kunto tarkoittaa kehon niiden järjestelmien ja rakenteiden kuntoa, joilla on merkitystä liikuntasuorituksessa.

Puhekielessä ihmiset käyttävät fyysistä kuntoa ja fyysistä suorituskykyä (physical performance) synonyymeinä. Sitä ne eivät kuitenkaan ole. Fyysistä kuntoa ja sen osatekijöitä mitataan fyysisenä suorituskykynä. Esimerkiksi kahdella samanikäisellä aikuisella miehellä voi olla normaalisti toimivat hengitys- ja verenkiertoelimistöt. Kummallakaan heistä ei ole mitään sairauksia näissä elinjärjestelmissä ja heidän fyysinen toimintakyky arjen askareissa ei ole rajoittunut näiden elinjärjestelmien vuoksi. Heillä molemmilla nämä elinjärjestelmät ovat siis vähintäänkin kohtuukuntoiset. Mutta kun nämä kaksi henkilöä lähtevät juoksemaan samalla nopeudella, toinen heistä voi uupua täysin jo 800m jälkeen, kun toinen jaksaa juosta useita kilometrejä ilman merkittävää uupumusta.

Puhekielessä näistä toinen olisi huonokuntoinen ja toinen hyväkuntoinen. Myös itsekin käytän puhekielessä fyysistä kuntoa kuvaamaan fyysistä suorituskykyä, vaikka se periaatteessa onkin väärin. Fyysinen kunto ja fyysinen suorituskyky ovat myös hyvin riippuvaisia yksilön ominaisuuksista. Fyysistä kuntoa tuleekin aina katsoa yksilön koon, sukupuolen ja iän näkökulmasta. Yksilöt eivät siten ole läheskään aina vertailukelpoisia, ennen kuin näitä muuttujia vakioidaan.

Nuoren 21-vuotiaan miehen tulos Cooperin 12-minuutin juoksutestissä ei ole suoraan verrannollinen 63-vuotiaan naisen vastaavaan tulokseen. Todennäköisesti 21-vuotiaan miehen tulos on absoluuttisesti eli metreinä mitattuna paljon parempi. Mutta silti tämän 63-vuotiaan naisen juoksukunto voi olla parempi, kunhan asiat muistaa suhteuttaa.

Fyysinen kunto voidaan jakaa eri osatekijöihin, joiden suorituskykyä voidaan mitata. Tätä fyysisen suorituskyvyn mittaamista kutsutaan myös kuntotestaukseksi. Hengitys- ja verenkiertoelimistön suorituskyky määrittää eniten aerobista kestävyyttä. Suurta ja nopeaa voimantuottoa varten tarvitaan hyvää lihasten ja sitä käskyttävän hermoston suorituskykyä. Hyvä ketteryys ja tasapaino sekä asentojen hallinta ovat merkkejä hyvästä motorisesta kunnosta. Myös kehonkoostumus luetaan osaksi fyysistä kuntoa.

Nämä samat fyysisen kunnon komponentit voidaan jakaa yhä pienempiin osiin. Esimerkiksi voimantuoton osalta voidaan tarkastella lihaskestävyyttä, voimakestävyyttä, maksimivoimaa, nopeusvoimaa sekä nopeutta. Nämä kaikki ovat voiman osa-alueita, joita voidaan parantaa harjoittelemalla.

Terveyskunto (health-related physical fitness) on uudempi käsite. Se tarkoittaa kaikkia niitä fyysisen kunnon osa-alueita, jotka ovat yhteydessä terveyteen. Aerobinen kunto, tuki- ja liikuntaelimistön kunto, motorinen kunto ja kehonkoostumus ovat kaikki yhteydessä yksilön terveyteen. Terveyskunnon muuttujia mitataan samalla periaatteella kuin fyysistä kuntoakin.

Terveyskunto ja terveyskunnon mittaaminen ovat tarpeellisia käsitteitä, sillä ne korostavat terveyden yhteyttä fyysiseen kuntoon. Siinä missä perinteinen kuntotestaus saatetaan yhä nähdä kuntourheilijan ja erityisesti urheilijan työkaluna, terveyskunnon mittaaminen on järkevää erityisesti arkiliikkujilla sekä fyysisesti passiivisilla ihmisillä. Mutta tästä lisää toisessa kirjoituksessa.


- Arto


Lähteet

Vuori I. Liikunta, kunto ja terveys. Kirjassa: Liikuntalääketiede. 2011.Vuori I, Taimela S, Kujala U. (3.-4. painos) Helsinki. Kustannus Oy Duodecim.

Oja P. Terveyskunto ja sen mittaaminen. Kirjassa: Liikuntalääketiede. 2011.Vuori I, Taimela S, Kujala U. (3.-4. painos) Helsinki. Kustannus Oy Duodecim.